Ositus

Osituskirjan voi allekirjoittaa heti sen jälkeen, kun avioero on tullut vireille. Mikäli liitto on päättynyt toisen puolison kuolemaan, täytyy ensin toimittaa perunkirjoitus. Ositus pitää tehdä, vaikka puolisoilla ei olisi varallisuutta lainkaan, tai velkaa olisi enemmän kuin varoja. Osituksessa tehtyihin omaisuusjärjestelyihin saattaa liittyä huomattavia veroetuja tai -riskejä.

Avio-oikeus

Avioliitto on käytännössä taloudellinen sopimus ja puolisot saavat automaattisesti avio-oikeuden toistensa omaisuuteen solmimalla avioliiton. Avio-oikeus on voitu poistaa avioehtosopimuksessa, lahjakirjassa tai testamentissa. Avioliiton aikana avio-oikeudella ei käytännössä ole merkitystä – kumpikin puoliso omistaa omissa nimissään olevan omaisuuden ja vastaa omista veloistaan. Vasta kun avioliitto päättyy, avio-oikeudenperusteella varallisuus jaetaan puolisoiden kesken.

Omaisuuden puolittamisperiaate

Kun avioliitto päättyy, avio-oikeuden perusteella puolisoilla on oikeus toisen omaisuuteen.

• Laskennallinen jako: Käytännössä osituksessa lasketaan puolisoiden varojen säästö yhteen ja jaetaan puoliksi. Enemmän omistava puoliso luovuttaa omaisuuttaan vähemmän omistavalle. Kyse on tasingosta, jolla varmistetaan se, että kumpikin taho lähtee liitosta yhtä rikkaana tai köyhänä.
• Reaalinen jako: Kun laskennallisesti on määritelty kummallekin puolisolle kuuluvan avio-osan arvo, määritellään, mitä omaisuutta kumpikin puolisoista varsinaisesti saa omaan osuuteensa.

‍

Sovinto-ositus

Ositus voidaan tehdä joko sovinto-osituksena tai toimitusosituksena. Suomessa on periaatteessa sopimusvapaus, eli puolisot voivat keskenään sopia omaisuutensa osittamisesta haluamallaan tavalla. Velkojen jakamisen osalta on saatava velkojan, esim. pankin suostumus. Jos kuitenkin poiketaan omaisuuden puolittamisen periaatteesta, tällä saattaa olla mm. verotuksellisia seuraamuksia. Sopimusjako edellyttää, että puolisot ovat yksimielisiälopputuloksesta. Osituskirjan allekirjoittavat puolisot sekä kaksi esteetöntä todistajaa. Sopimusjaon hyviä puolia ovat edullisuus ja nopeus, sekä se, että puolisoiden välit saattavat säilyä parempina, kuin riitaisassa toimitusosituksessa.

Monesti puolisot jakavat omaisuutensa käytännössä tekemättä osituskirjaa, esimerkiksi myyvät asuntonsa, maksavat velat pois ja jakavat lopun kauppahinnan keskenään. Ositus täytyisi kuitenkin tehdä kirjallisena ja muotomääräyksiä noudattaen, ettei tekemätön ositus aiheuta ongelmia esim. toisen puolison kuollessa tai jos toinen sairastuu ja omaisuutta lähdetään myymään. Vaikka uusi omaisuus olisi hankittu avioeron jälkeen, se ei vielä tarkoita sitä, ettei entisellä puolisolla olisi siihen avio-oikeutta. Omaisuushan on voitu hankkia avio-oikeuden alaisilla rahavaroilla.

Toimitusositus

Jos puolisot eivät pääse sopimukseen osituksesta, niin käräjäoikeus voi määrätä jommankumman puolison hakemuksesta pesänjakajan toimittamaan osituksen. Pesänjakajan pitää pyrkiä saamaan puolisot sopimaan osituksesta, mutta mikäli hän ei tässä onnistu, pesänjakaja jakaa varat parhaaksi katsomallaan tavalla. Toimitusositus saattaa kaikkine vaiheineen kestää useamman vuoden ja tulla selvästi sopimusositusta kalliimmaksi.

Sovittelu

Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

‍

Avioehtosopimus

Jos puolisoilla on kaikkea omaisuutta koskeva avio-oikeudenpoissulkeva avioehtosopimus, ositusta ei tehdä, vaan omaisuus erotellaan– kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa. Erottelustakin pitää tehdä oma asiakirjansa. Jos avio-oikeus on suljettu pois vain tietyn omaisuuden osalta tai jos toinen puolisoista on saanut omaisuutta testamentilla tai lahjakirjalla, jossa avio-oikeus on suljettu pois, toimitetaan tämän omaisuudenosalta erottelu ja muuten ositetaan omaisuus, johon puolisoilla on avio-oikeus.

Avioehtosopimus ei poista tarvetta tehdä ositusta tai erottelua. Ositus ja erottelu tulee toimittaa siten kuin avioehtosopimuksessa on sovittu.

Avioehtosopimuksen laatimisen yhteydessä on hyvä laatia myös testamentti. Avioehtosopimuksella ei voi poistaa puolisonperintöoikeutta. Jos puolisoilla ei ole lapsia toisen kuollessa, leski perii puolisonsa avioehdosta huolimatta. Vasta lesken kuoleman jälkeen, jäämistö jaetaan huomioon ottaen mahdollinen avioehtosopimus.

Etenkin yrittäjien kannattaa tehdä avioehtosopimus ainakin yrityksen osalta. Jos avioliitto sujuu ongelmitta, avioehtosopimuksella ei käytännössä ole merkitystä. Jos avioliitto päättyy eroon, niin avioehtosopimuksella yrittäjä on voinut varmistaa sen, että pystyy jatkamaan omaa yritystoimintaansa. Samoin, mikäli avioliitto päättyy yrittäjän puolison kuolemaan, yrittäjä on voinut suojata omaisuutensa avioehdolla niin, ettei yrityksen omistusoikeutta jouduta jakamaan perillisille.

Jos avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan

Meillä on ollut pitkään tapana jättää kuolinpesä jakamatta niin kauan kun leski on elossa. Tästä tavasta olisi syytä päästä jo eroon. Ennen leski halusi jäädä asumaan puolisoiden viimeiseen yhteiseen kotiin, nykyisin moni leski haluaisi vaihtaa asunnon paremmin hänellä sopivaksi, esimerkiksi kuluiltaan pienemmäksi tai lähemmäksi palveluita. Osittaminen ja perinnönjakaminen ei tarkoita sitä, että lesken olisi muutettava pois kodistaan.

Leskellä on lain mukaan hallintaoikeus puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Vaikka osituksessa leski saisi vain puolet asunnosta, niin ensiksi kuolleen perilliset eivät voi ajaa leskeä poiskodistaan. Puolisoiden kannattaa kuitenkin laatia tältäkin osin testamentti ja määrätä, että mikäli asunto myydään, niin perillisten on hankittava yhdessä lesken kanssa leskelle paremmin sopiva asunto, johon hallintaoikeus siirtyy,

Puolison kuoleman jälkeen tehtävässä osituksessa leskellä on oikeus saada puolet heidän yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Valitettavasti moni olettaa, että leskellä on oikeus puoleen ensiksi kuolleen omaisuudensäästöstä. Esimerkiksi jos puolisot omistavat yhdessä puoliksi asunnon, eikä pesässä ole muuta varallisuutta, niin leski pitää oman puolikkaansa asunnostaja perilliset saavat vainajalle kuuluneen puoliskon.

Avioero-osituksesta poiketen, tasajakoa ei tarvitse noudattaa, jos leski on puolisoista varakkaampi. Leskellä on oikeus ilmoittaa, ettei luovuta varallisuuttaan ensiksi kuolleen perillisille.

‍

Verotus

Tasinko on ainoita omaisuuden siirtymisen muotoja, josta ei mene veroa.  Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tasinko pystytään maksamaan puolison/kuolinpesän omista varoista.

Mikäli puoliso kuitenkin lunastaa itselleen esimerkiksi yhteisen asunnon ja tarvitsee siihen ulkopuolista rahoitusta, tätä pidetään osittain kauppana ja tältä osin tasingosta pitää maksaa mm. varainsiirtoveroa. Omaisuudesta luopujan osalle saattaa tulla luovutusvoittovero maksettavaksi. Siltä osin kuin tasingon maksuun on käytetty ulkopuolista rahaa, asunnonhankinta-aika on osituksen tekohetki ja hankintahinta siltä osin tasingonmäärä. Jos kuitenkin puoliso pitää yksin omistamansa asunnon itsellään ja joutuu maksamaan tasinkoa entiselle puolisolleen, kyseessä ei ole verotukseen vaikuttava saanto.

Ositussaannossa hankinta-aika on sama kuin puolisolla ja hankintahinta on sama kuin puolisolla. Tällä on merkitystä myyntivoittoverotuksen kannalta, jos omaisuutta myydään.